Messaurebäcken

Lantion luonnonsuojelualue on nimetty alueen läpi virtaavien suurten, vapaasti virtaavien lantioiden mukaan. Reserve koostuu enimmäkseen vanhemmista, tulella liikkuvista luonnonmetsistä, jotka kasvavat pohjoisella rinteellä kohti lantiota, sekä jyrkistä nipeistä ja rotkoista idässä. Vierailijoille ei ole maisemoituja polkuja tai tiloja, jotka antaisivat turmeltumattoman luonteen tunteen. Virrassa on vain vähän jälkiä ihmisen vaikutuksesta ja se virtaa vanhojen, koskemattomien metsien ja muurahaismaiden läpi matkallaan Suureen Lule-jokeen.

Metsäpuiston metsä on suurelta osin kasvanut metsäpalojen jälkeen, ja jälkiä niistä näkyy palomeluna. Koillisrajalla on ihmisen tekemä kivilukko, luultavasti puun koskenlaskun ajalta. On myös jäänteitä vanha talon tukikohta ja saamelainen kesähauta. Saamelaiset ovat jo pitkään käyttäneet aluetta renessanssina.

Lantion metsät ovat moninaisia ja sisältävät harvinaisia lajeja kuten ruusuntikka, keuhkolav ja kääpiökaunot, jotka menestyvät luonnossa kehittyneissä metsissä. Jotkut lajit, kuten Goliathmusseron ja appelsiinisieni, hyötyvät alueella sattuneista tulipaloista.